Millaista on olla lihava ihminen?

Eläminen lihavana yhteiskunnassamme on sitä, että kehosi on jatkuvasti vapaa muiden kritiikille. Kommentteja pitää olla valmis vastaanottamaan laajalla skaalalla niin lähipiiristä ja kavereilta kuin tuntemattomiltakin. Koulun käytävillä minua päivittäin haukkuneet oppilaat eivät olleet ainoita joilta sain kuulla asiasta, haukkuja tuli myös aikuisilta ja myös vapaa-ajalla, sekä yllättävissäkin tilanteissa.

Pidin kerran ovea auki tuntemattomalle naiselle, hän nauroi ja kiitti haukkumalla "vitun läskiksi." Olin tuolloin vielä alakoululainen, lapsi. Tuo nainen oli aikuinen.

Kävelin kerran metro-asemalta bussille ja tuntematon vanha mies huusi perääni "Hyi helvetti sä oot läski! Etkö sä tajua, että kaikki pelkää sua!" Tuo oli juuri sitä aikaa, kun aloin unelmoida anoreksiasta.

Kommentit tulevat kaikista ikäluokista ja ihan kaikenlaisilta ihmisiltä, Et ole koskaan tarpeeksi tai oikeanlainen. Jos et tee lihavuudellesi mitään, olet kuvottava läski joka ei jaksa tehdä asialle mitään. Jos yrität tehdä sille jotain, olet naurettava läski joka yrittää esittää tervettä. Vaikka tällainen käyttäytyminen kertookin usein enemmän huutelijasta kuin kiusatusta, jättävät ne silti yhtä kivuliaat arvet. Nämä samat ihmiset, jotka haukkuvat lihavia ihmisiä, haukkuisivat heitä luultavasti jostakin toisesta asiasta jos he olisivat laihoja.

❝Maailmassa vallitsee edelleen myytti siitä, että läski on läski koska se mättää naamaansa hampurilaisia ja valmisaterioita kahdeksasta kahdeksaan sekä istuu päivät pitkät perseellään sohvalla - ja tietenkin on kansalaisen velvollisuus puuttua. Todellisuudessa läski voi olla läski sadasta eri syystä eikä yksikään niistä kuulu kenellekään joka ei elä siinä kehossa.❞

Mitä enemmän lihavaa kiusataan siitä, että hän ei ole laiha, usein sitä vähemmän hän tutkitusti (linkki) uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa muuttaa mitään. Tätä hoetaan paljon muttei koskaan tarpeeksi: itseään on tärkeää rakastaa minkä kokoisena tahansa. Se valaa uskoa siihen, että maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Siksi hyvä tukiverkosto on tärkeä, sellainen joka jättää ulkopuolelle ne, jotka painavat alaspäin. Jos vihaat itseäsi ja kehoasi etkä usko sen pystyvän mihinkään, se tuskin pystyykään.

Joinain päivinä olen näyttänyt mielestäni kivalta ja mulla on ollut hyvä fiilis itsestäni, kunnes joku on ystävällisesti kertonut että olen läski enkä saisi tuntea niin. Sitten olen seissyt peilin edessä tuntitolkulla etsimässä virheitä itsestäni ja kehostanu ja manannut esiin sitä häpeää jota olen tuntenut kaikkina muina päivinä. Tunnen häpeää siitä, että kehtasin pitää itseäni kauniina ihmisenä Onko se oikein? Ei! Kaikki ovat kauniita tavallaan ja ennen kaikkea oikeutettuja tuntemaan itsemme kauniiksi. Muiden tarpeeton kritisointi on äärimmäisen turhaa, se tuhoaa niin paljon. Sanat eivät ole koskaan vain sanoja. Sanoissa on voimaa.

Lisäksi lihavan kritisointi on voimatonta ja tyhjää. Vaikka olisitkin sitä mieltä, että lihavat ovat kuvottavia yhteiskunnan elättejä ja lihavuuden kitkeminen pallolta olisi ensimmäisenä tavoitelistallasi, fakta on, että jos olet osa fat shaming-kulttuuria, olet myös osa ongelmaa. Tutkimuksillakin on jo useasti osoitettu (linkki) että nykyinen lihavien sosiaalinen tuomitseminen ei edesauta laihtumista vaan päinvastoin. Huolimatta siis siitä mitä mieltä olet lihavan ihmisen painosta, fat shaming ei korjaa näkemääsi ongelmaa vaan pahentaa sitä.

Kannattaa päivittää myös oma tietous siitä, millaista lihavuus todella voi olla. Omassa elämässäni suurin (ja ajoittain ainoa) ongelma jonka ylipainoni on aiheuttanut on ollut muiden ihminen suhtautuminen siihen; kiusaaminen, sosiaalinen hylkääminen ja lynkkaus. Kyse on ollut vain ulkonäöllisestä seikasta, sillä olen (lääkärinkin todistamana) samalla voinut painostani huolimatta oikein hyvin. Fat shaming on ongelmallista sen vuoksi, että (noh, ensinnäkin se on moraalisesti aika kurjaa, mutta myös koska) sen sisältämät kommentit harvoin nojautuvat faktoihin kyseisestä ihmisestä. Tiesitkö esimerkiksi, että lihava ihminen saattaa olla aktiivisempi ja syödä terveellisemmin kuin laiha ihminen? Tiesitkö, että on mahdollista, että lihava ihminen on paremmassa kunnossa kuin laiha? Tiesitkö, että myös erinäiset seikat kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai tietyt lääkitykset saattavat vaikuttaa painon nousuun? Kuinka tietoinen olet netissä tai kadulla haukkumasi ihmisen tilanteesta näillä saroilla kun haukut häntä laiskaksi läskiksi? Tiedäthän ettet voi tietää, onko kyseinen laiska läski kenties jo pudottanut kymmeniä kiloja haukuistasi huolimatta?

Kuvituskuvien puutteessa kuvitan tekstejäni toistaiseksi puhelimeni kätköistä löytyvillä kuvilla, kuten tällä pre-sali-selfiellä. Sori siitä!

Yhteiskunnan uskomukset lihavista ihmisistä asettavat mahdottoman asetelman lihavalle. Lihavan pitäisi hävetä vartaloaan ja sen häpeän pitäisi motivoida meitä pudottamaan painoa. Jos se paino ei putoa, meidän pitäisi olla vielä enemmän häpeissämme ja uskomattoman motivoituneita pudottamaan liikapaino pois. Meidän pitäisi jatkuvasti tiedostaa, että ollaan niin lihavia että kuollaan pian ja se on vain ja ainoastaan meidän syytämme kun niin käy.

Samalla meidän pitäisi kuitenkin olla voimaantuneita ja itsevarmoja, antaa kritiikin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vihaajista (lähes kaikki ihmiset) ei pitäisi välittää! Meidän pitäisi olla pirtsakoita pylleröitä joilla on nokkelat vastaukset valmiina jokaiseen vihakommenttiin joita lihaville heitetään päivittäin. Meidän pitäisi hyväksyä häirintä kaduilla ja kaikenlaiset muodot siitä julkisesta keskustelusta joka koskee meitä ja meidän kuvottavia, epäsopivia vartaloitamme - keskustelusta, johon emme saa ottaa osaa, keskeyttää, tai tuoda omia kokemuksiamme esiin. Jos teemme niin, "uhriudumme." Emme kuitenkaan saa myöskään olla surullisia tai vihaisia, koska silloin edustamme täydellisesti juuri sitä suurta stereotypiaa surullisesta, eristäytyneestä läskistä.

Kaiken tämän loputtoman torjunnan ja suoranaisen vihan keskellä meillä ei ole edes lupaa itse rakastaa itseämme ja kehoamme, tai haluta niille hyvää. Jos teemme niin, "glorifioimme ylipainoa" ja epäterveellisiä elämäntapoja. Meidän pitäisi siis hävetä, mutta olla itsevarmoja, olla väistämättömän tuomittuja kuolemaan (pian) mutta silti pirtsakoita, sekä kestää päivittäistä kiusaamista muttei kuitenkaan antaa sen tai jatkuvien muistutuksien väistämättömästä ennenaikaisesta kuolemastamme häiritä meitä millään tavalla.

Harva ihminen ymmärtää osallistuvansa tämän vankilan luomiseen, mutta tekevät niin silti, halusivat tai eivät. Se ei jätä lihaville ihmisille tilaa olla haavottuvaisia, rehellisiä, tuntea kipua, epäonnistua, onnistua, olla kokonainen, edes yrittää. Se ei jätä tilaa meidän ihmisyydellemme. Ei riitä, että yhteiskunta on vienyt lihavilta ihmisiltä jo oikeuden nauttia omasta vartalosta. Lisäksi lihavilta viedään arvo, itsevarmuus ja mieli. Mikään ei ole tarpeeksi eikä lihavalle jää mitään, siksi hän tuntee olonsa niin loputtoman riittämättömäksi.

Ennen kun siis avaat suusi ja huudat "vitun läski, söisit muutakin kuin purilaisia!" kannattaa ehkä miettiä a) tiedätkö kyseisen ihmisen tilanteesta oikeasti yhtään mitään b) onko se inhimillistä tai ylipäätään kuinka moraalisesti hyväksyttävää. Minustakin epäterveellinen lihavuus on kitkettävä. Jokainen ihminen ansaitsee enemmän kuin kehon, joka asettaa minkäänlaisia rajoituksia. Ihmisellä on kuitenkin oikeus ja syy rakastaa itseään huolimatta siitä kuinka monta kiloa sitä itseä onkaan olemassa. Maailman paras lähtökohta on rakastaa itseään ja kehoaan niin paljon, että haluaa tarjota sille vain sitä mikä siitä tuntuu parhaalta.

Kaikki ovat tietenkin yksilöitä, ja tämä teksti perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini. Kaikkien kokemus ei ole välttämättä sama, mutta omani on muodostunut sen pohjalta, että olen elänyt yli 20 vuotta lihavana ihmisenä tässä yhteiskunnassa, seitsemän vuotta aktiivisesti keskustellut ja vaihtanut ajatuksia muiden kaltaisteni kanssa, sekä muutenkin aktiivisesti seurannut keskustelua aiheesta ympäri maailmaa internetissä, väijyen tutkimuksia ja janoten uusia ajatuksia aiheesta.

Mitä sitten voit tehdä jos lihavuuden kitkeminen on elämäntehtäväsi? Tarjoa tukea ja (sopivassa tilanteessa) apua. Älä tuomitse, tai pilkkaa. Luo lihavalle turvallinen ympäristö tunnistaa itse ongelma jos sellainen on ja löytää siihen apua. Se on jo aika hyvä alku.


27 kommenttia

  1. Wau, hyvin sä kirjoitat. Sussa on poweria kyllä ja olet kaikin puolin kaunis :) lippu korkealla!
    T. Anni

    VastaaPoista
  2. Wau hyvin sä kirjoitat! Sussa on poweria ja olet kaunis sisältä ja ulkoa ☺ lippu korkealla! <3: anni

    VastaaPoista
  3. Yaas Joanna! You go girl!!😍😘😘💪🏻 ❤:Kata

    VastaaPoista
  4. Kaunis olet ja hyvin kirjoitat ❤️ Kaikkea hyvää sinulle

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat asiaa, todella fiksusti ja kauniisti. En ole itse ollut ylipainoinen, mutta tekstistä ymmärtää (uskon ymmärtäväni) ehkäpä täydellisesti, miltä sinusta tuntuu. En voi käsittää, miten jotkut kehtaavat arvostella toisen ulkonäköä, oli hän sitten laiha, lihava, lyhyt tai pitkä. He antavat niin äärettömän tyhmän ja ajattelemattoman kuvan itsestään..

    Salkkareista tauollakin olevaa Idan näyttelijää huudellaan takaisin netissä "pullukka Ida takaisin"-kommenteilla. Ihan järkyttävää! Sietäisivät hävetä.. Uskon, että hekin ovat kateellisia, kun se Idankin alkuperäinen näyttelijä on tavattoman kaunis. Pitää vaan koittaa pönkittää omaa egoa..

    Toivottavasti mahdollisimman monet pääsevät lukemaan tämän tekstin!

    N23

    Ps. Oot kaunis! Toivottavasti näet sen, me muut nähdään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥

      Kyllä näen, nykyään. ☺ Aina ei ole ollut niin.

      Poista
  6. Upea kirjoitus, kiitos.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä! ♥ Juuri näiden asioiden takia melkein kielsin itseltäni todella pitkäaikaisen haaveen; ison reisitatuoinnin. Ajattelin, että koska olen näin lihava, en ole oikeutettu koristamaan itseäni haluamallani tavalla. Onneksi kapinahenki nosti päätään ja totesin, että FUCK IT. Saan tehdä mitä tahdon miettimättä muiden mielipiteitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reisitatuointi oli myös mulla pitkään se juttu!! Nyt ei enää tunnu ylipääsemättömältä kilojen vuoksi, päinvastoin. ☺

      Poista
  8. Olen seurannut eri blogejasi jo pitkään, enkä oo aiemmin jättänyt kommentteja, mut nyt tuntuu et on pakko. Samaistun suhun ja sun teksteihin niin paljon, ja mun mielestä on mahtavaa, että sä uskallat puhua näin suoraan asiasta. Itse olen myös ollut ala-asteikäisestä asti läski, ja auta armias kyllä jokainen jaksoi siitä aina huomauttaa. Vanhemmat, lääkärit, aikuiset, lapset ja lopulta parhaat ystäväni hylkäsivät minut ylä-asteen alussa, koska lihavana en ollut cool. Minua on koulukiusattu ja ensimmäinen poikaystäväni oli henkisesti äärimmäisen väkivaltainen lihavuuteen takia.
    Kierointa tässä on se, että kun teininä aloitin laihduttamisen sairaalloisen tavoin, sain vihdoinkin kaipaamaani hyväksyntää. Kaikkialta virtasi minulle ylistyksiä, positiivisia kommentteja ja kannustusta, vaikka päivän aikana saatoin syödä vain pari leipää ja omenan. Asiat oli juuri kuten tekstissäsi mainitsitkin, vaikka olin silloin laiha, en todellakaan ollut terve, fyysisesti tai henkisesti. Minulle kehittyi syömishäiriö muiden valmiiksi jyllänneiden mielenterveysongelmien lisäksi. Silloin olin kuitenkin hyväksytty, eikä perääni enää huudeltu, syömistä kommentoitu tai udeltu liikunnasta. Yhteiskuntamme on todella vääristynyt.
    Mikään ei tietenkään kestä ikuisesti ja nyt vuosia myöhemmin olen taas läski ja muiden kommentointi ja vihjailu jatkuu. Asiat ovat kuitenkin paremmin ja teen kovasti töitä hyväksyäkseni itseni. Suuressa roolissa tässä itsensä rakastamisen matkassa ovat juuri te kaikki rohkeat naiset, jotka jakavat elämänsä ylä- ja alamäet ja jotka jaksavat peräänkuuluttaa itsensä hyväksymistä,kuten sinä. Tämä kommenttini taisi nyt vain mennä turhaksi avautumiseksi haha, mutta pohjimmiltani haluan vain kiittää sua. Kiitos, että olet rohkea ja avoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. ♥ Ja kiitos myös kun jaoit tarinasi. Meitä samankaltaisia on varmasti paljon.

      Poista
  9. En tiedä mitä ajatella. Maailma on niin julma. Vaikutat kuitenkin siltä, ettet koskaan anna periksi ja menet lujaa eteenpäin! Oot ihan MIELETTÖMÄN kaunis! ❤️

    VastaaPoista
  10. Yleensä minulle ei kukaan kommentoi kokoa tai painoa, mutta yksi läheisimmistä ystävistäni napauttelee sivulauseissa kaikenlaista. Taannoin olimme viettämässä kolmennen kamun synttäriviikonloppua, ja hän kommentoi autossa ohiajessamme erästäkin isokokoista miestä sanoen, että "ei enää kakkua sedälle". Olimme vieneet ystävällemme kakun tulijaisiksi. Saman viikonlopun aikana otettiin paljon kuvia porukalla, ja hän käänsi kameraa aina niin, että itse tavallaan kurkistaa kuvaan, jossa minä olen etualalla, ja näytän siis suurimmalta. Valitin, että aina mun iso pää on kuvissa pääosassa, mihin hän totesi että jos se kerran on iso pää, niin minkäs sille voi. Samoin sovittiin, ettei postailla kuvia someen ilman lupaa, ja pari kertaa joku käyttikin veto-oikeuttaan ja kielsi laittamasta kuvia, mutta pari päivää viikonlopun jälkeen oli somessa kuva, jossa muut poseeraavat kameralle ja minä olen yllätettynä mahdollisimman epäedullisessa kuvakulmassa. Kiusa se on pienikin kiusa, ja kaipa olen hänen mielestään kadehdittava joiltain ominaisuuksiltani kun vaivautuu tuomaan huonoja puoliani esille niin innokkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulosta kovin hyvältä ystävältä...

      Poista
  11. Olen nyt varmaan reilun vuoden seurannut sua instagramissa ja joka kerta kun postaat jotain, mä vaan mietin kuinka upea sä olet, sisältä ja ulkoa. Sä olet vahva nainen, inspiraatio, niin rohkea ja kaunis. Tuntuu jotenkin hassulta kirjoittaa tällaista kommenttia koska ikinä en ole mihinkään mitään kommentoinu, mutta musta on alkanut tuntua että oot mun sankari :) mä toivon että pysyt aina yhtä positiivisena ja rehellisenä, toivottavasti jonain päivänä omilla lapsilla on yhtä hieno esikuva. Oot super!

    VastaaPoista
  12. Kiitos, todella hieno ja avartava kirjoitus .... ��

    VastaaPoista
  13. Outoa että kirjoitat ensin miten lihavuudesta ei ole haittaa mutta sitten lopussa että lihavaa pitäisi auttaa tunnistamaan ongelmansa ja löytämään siihen apua?! Olen itse 50-60 kg ylipainoinen mutta silti onnellinen. Miksi v***ssa ylipaino on aina ongelma? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kirjoittaa niin monesta kulmasta kuin mahdollista, sillä aihe on mielestäni todella monitasoinen. ☺


      Mutta en kyllä kirjoittanut tai tarkoittanut, että lihavaa pitäisi auttaa tunnistamaan ongelmansa?

      Kirjoitin, että jos lihavuus on asia johon kokee aivan tarpeelliseksi puuttua, niin apua voi tarjota sopivassa tilanteessa mutta pääasiassa lihavalle pitäisi jättää itsellensä tilaa itse määritellä ongelma jos sellainen on olemassa. ☺ Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin "vitun läskin" huuteleminen kadulla ja sen verhoaminen "avun tarjoamiseksi."

      Tämä on toki vain oma näkökulmani. Pahoittelut jos olen ilmaissut tämän tekstissäni epäselvästi!

      Poista

Latest Instagrams

© JOANNA SHRINKS. Design by Fearne.